Yli kahden kilon harjus pilkillä!

7.5.2014 - Harjuspilkillä Käsivarressa!

Käsivarressa on vielä täysi talvi, lunta 125cm ja jäätä 100-150cm.

Porailen reikiä todella matalaan järveen, vettä on jään alla vain 20-40cm. Tiedän että tässä järvessä on todella suuria harjuksia, PALJON! Kairaamisen jälkeen annan hetkisen järven rauhoittua, hörpin kahvia auringonpaisteessa täällä kaukana kaikesta kiireestä keskellä oikeaa erämaaluontoa. Täällä ei näy jälkeäkään muista kalamiehistä, koskematonta puhdasta lunta. Kotka liitelee kauempana tunturin yllä.

Hetken kuluttua aloitan pilkkimisen. Pudotan lätkän jonka alla on itse sitomani ruskea pilkkiperho, kaikki tapahtuu niin äkkiä, ennätän juuri kurkistaa pilkkireikään kun näen kuinka valtava harjus syöksyy heti perhoon kiinni. Teen maltillisen vastaiskun jonka jälkeen alkaa hurja kamppailu! On todella vaikeaa saada tämä suuri purje-evä kääntymään reikään näin matalassa vedessä, lopulta kuitenkin onnistun! Siinäpä se on nyt unelmieni pilkkiharjus käsissäni vaikken sitä edes vielä tajuakkaan! Harjuksen mitat ovat 60cm/2045g.

Erittäin suuri hatun-nosto ja syvä kumarrus näille Käsivarren uskomattomille harjusvesille sekä KalaJumalille jotka soivat minulle yli kahden kilon harjuksen jo toistamiseen, KIITOS!

Aki Huhtanen.

Riekot istuskelivat koivuissa

Ottipelinä Kuusamon Lappi-Loiste lätkä. Väri: RUSKA/C ja alla tapsissa Graylingland ruskea pilkkiperho höystettynä punaisella kärpäsentoukalla!

Harjuspilkillä Salaperäisellä Ahmojenlaaksolla

Vaikka käsivarren joet ja järvet ovat pääsääntöisesti kalamiesten hyvin tuntemia löytyy sieltäkin paikkoja jotka ovat niin vaikeiden kulkuyhteyksien takana että ne ovat jääneet unholaan. Myös tällainen vesistö on Ahmojenlaaksossa joka on niin kivisten maiden ympäröimä että talvellakin sinne kelkalla on vaikea päästä. Kesällä kilometrien mittainen rakka ei houkuta kulkijoita, ainoastaan helikopterilla sinne pääsee helposti.

Keväällä 2012 päätimme kuitenkin uhmata luonnonesteitä ja etsiä reitti tuolla tunturijärvelle jossa uskoimme isojen harjusten majailevan. Kevätaurinko paistoi jo korkealta ja päivässä riitti pituutta joten kiirettä ei ollut, mutta toiveet olivat vielä aurinkoa korkeammalla. Ensin oli kuitenkin löydettävä reitti tuolle tunturien sylissä olevalle järvelle. Aki oli kuullut poromiehiltä että sinne kyllä pääsisi, mutta vain yhtä kapeaa reittiä pitkin. Aikamme etsittyä löysimme melkein vahingossa vanhan jäljen joka opasti meidät reitille jota pitkin pääsimme järvelle.

Jännitys oli aistittavissa joka ukosta kun ensimmäisiä reikiä alkoi jääkanteen syntyä. Muutaman tyhjän reiän jälkeen alkoi tapahtua, ensin kuului Akin suunnalta Kiinni! Ja pian myös Kapella harjus hyppi avannon vieressä. Kummatikin harjukset oli yli kilon painoisia joten olimme suurharjus vesillä. Kun ensimmäiset kalat oli saatu ja suurin jännitys purkautunut oli aika keittää kahvit ja tehdä suunnitelma mistä päin järveä lähtisimme etsimään todellisia, yli 1,5 Kilosta, suurharjusta.

Kahvistelemassa koivutulilla, ....

Keskellä järveä oli iso matalikko ja siihen päätimme keskittyä loppupäiväksi. Harjus on siinä mielessä hankala pilkittävä että se ei välttämättä syö kuin hetken kerrallaan ja sen jälkeen hiljenee. Joten sovimme että ei hötkyillä vaikka heti ei mitään tapahtuisikaan. Matalassa kala häiriintyy helposti jos jatkuvasti kairataan uutta reikää. Vesi oli kristallin kirkasta ja vettä vain noin metri jään alla joten paikka soveltui mainiosti näköpilkintään. Olimme melko lähekkäin ja tuijotimme kaikki omissa ajatuksissa avantojamme kun yhtä äkkiä Aki pomppaa pystyy kuin sähköiskun saaneena: Se oli ainakin 2 kiloinen! Kuluu ja onki vaihtuu toiseen nopeasti. Kyselen mihin suuntaan se meni josko se kohta olisi omalla avannolla, mutta en sitä pääse näkemään. Mutta nyt tiesimme että täällä ui todellisia suurharjuksia ne pitäisi saada vielä ottamaan.

Jäälle nousi vielä hyvästi isoja harjuksia, kaikki yli kiloisia suurimpien ollessa 1400-1500grammaa. Kalakiintiö alkoi olla jo täynnä mutta uusia pilkkejä oli vielä kokeilematta ja toivo siitä kaksikiloisesta sai meidät vielä jatkamaan.

 

Harjuspilkki sekä vesiperhosen toukka ja kotelo, ...

Olimme niin kalastuksen lumoissa että meni aikaa ennen kuin huomasimme että salakavalasti yllättänyt lumisade oli yltynyt niin sakeaksi että näkyvyys oli aivan olematon. Sanomattakin on selvää että tulojälkemme oli peittynyt, eikä kellään tullut mieleen laittaa tuloreittiä GPS:sään, joten pois menoreitin löytäminen menisi mielenkiintoiseksi. Päätimme kuitenkin yrittää josko reitti kuitenkin löytyisi vaikka ilma oli vielä sakea. Sää kuitenkin hieman selkeni ja muutaman kilometrin ajettuamme vastaamme tuli ahman jäljet jotka tuntuivat menevän siihen suuntaan mistä olimme tulleet. Ahma oli edennyt vanhaa kelkanreittiä jota me emme kyenneet erottamaan ja näin se johdatti meidät tutuille seuduille.

Kun lopulta pääsimme "kämpälle" eli arkille oli kaikille selvää että huomenna palaisimme tuolle järvelle sillä harvoin on ollut ahma oppaana ja se Akin näkemä kalakin oli jo yli kaksikiloinen. 

Iltapilkilläkään ei maisemia voinut moittia, ....

On aika mennä lämpimään "kämppään" lepäämään , ...

Mahtiharjuksia Suomi-neidon kämmeneltä

Teksti:© Pekka Väisänen / Pohjoinen Fantasia

Ylämaan Pajero ja Iijoen Loimukupari lumosivat harjusreissun kehukalat

Poroloki: Lapinmies kerran kahvitulilla paljasti tunturissa uinuvan kirkasvetisen järven, jossa uiskentelee suuria ja lihavia harjuksia. Purje-evät käkkäräkoivujen kaltailla napsivat kuulemma kultahippusia järvenpohjasta.

Pääsimme elokuun 2011 puolivälissä kurkkaamaan tuota järveä, jonka kaltailla tahkosimme oitis uusiksi koko porukkamme siihenastiset harjusennätykset. Osa harjuksista oli toden totta suuria ja lihavia. Mutta kulta loisti poissaolollaan hopealle kiuhtavien suomukylkien kätköistä.

Tunnen leijuvani ilmassa. Olen päässyt poutataivaalle. Havahdun kevyeen keinahteluun. Yläpuolellani pieksää kolme roottorinlapaa ja satoja metrejä alapuolellani vilisee puutonta tunturipaljakkaa silmänkantamattomiin.

Helikopterin puikoissa istuu kokenut pilotti ja vieressä matkanjohtaja Aki Huhtanen, joka viittilöi jotakin tiettyä vesistöä kohden. Paikkaa tarkistetaan vielä kartasta ja kohde lähenee. Ihmettelen oikeaan osumista tässä erikokoisten vesistöjen paljoudessa.

Meitä on takapenkillä kolme koillismaalaista kalahullua, minä, vaimoni ja anoppi. Retki- ja kalakamppeita on puskettu joka lokero täyteen, niitä on sylissä ja jaloissa. Koiramme Eppu Hermanni ja Uula Jooseppi kurkkivat ikkunoista ennen kokematonta.

Ilmanväljässä taittuu muutama poronkusema. Pilotti laskee hekon käkkäräisten koivujen liepeille, meikäläisittäin jonnekin hevonkuuseen. Kohtuukokoinen järvi aaltoilee kovassa etelätuulessa. Helikopteri pomppaa takaisin taivaansineen. Vilkutamme hyvästit muutamaksi päiväksi ja Huhtanen kiehauttaa hetkessä nokipannukahvit.

Majoittuminen järvimiljööseen alkaa kahden salkokodan pystytyksellä. Puuskittainen tuuli rassaa. Huhtanen sinnittelee metallitangot pystyyn ja porukalla kiilataan liuta tukinaruja.

- On sitä oltu pystyttämässä vielä pahemmassakin mytelissä, kuittaa Huhtanen. 

Suuntaan niemennokkaan ja aloitan iltapäivän harrin jallituksen Iijoen Loimukuparilla, kuulapää ministreamerilla.  Takatuuli on navakkaa, mutta onnistun roiskaisemaan jopa jonkinlaisia takaheittoja.

Kahlaan kauempana oleville pohjakiville. Tumma syvänreuna pysäyttää. Koetan tasapainolla.

Silloin tulee ensimmäinen tärppi, tuossa muutaman metrin päässä. Hihkaisen muille rannalla olijoille, että johan se tärppäsi. Aki, anoppi ja vaimoni nostavat katseitaan. Samoin karvaturrimme.

Nelosluokan perhovapa taipuu kummasti heti kättelyssä, enemmän kuin koko kuluneena kesänä Iijoella.

Kalastusseikkailun ensimmäinen harjus väläyttelee selkäpurjeensa neonvihreää. Nautiskelen. Uitan vastapelurin haaviin ja nostan rannalle: pituutta 48 senttiä, ja paksuutta muhkeasti. Saan vielä kaksi kalaa ja sitten hiljenee.

Harjusten saaliskoko venähtää järviluusuan puolella tyystin toisenpituiseksi, parhaimmillaan yli puolenmetrin. Reissun kehukala on peräti 58-senttinen suurharjus. Sen isomuksen nappaa jutunkirjoittajan vaimo, perhonaan Finnmarkissa kehitelty Ylämaan Pajero.

Myöhemmin iltapäivällä vaihdan vapaa ja solmin jättikokoisen pintaperhon, Sopulin, joka pelittää ja pettää lihavia järviharjuksia pitkin iltapäivää. Perho houkutti iskuun yhden 45-senttisen, kaksi nelikasia, 51-senttisen ja päivän suurimpana 53,5-senttisen pullukan. 

Ihastelemme elokuun 15. päivän päätteeksi reissumme komeinta auringonlaskua, oranssinhehkuista taivaanrantaa, purppuran ja tulenpunaisia pilvenriekaleita. Puolen yön maissa on jo aika hämärää.

-Taikayö, kuiskaa Aki Huhtanen.

 

Seuraava aamu terästyy poronlihavoileivillä ja muutamalla kuksallisella nokipannukahvia. Kirjoittajan aamureissun antina ovat harjukset mitassa viisikymmentä, 54 ja tähänastinen ennätyskala 56,6-senttiä.

Anoppi lähtee illemmalla Akin kanssa kanootilla ja väsyttelee melko pian elämänsä suurinta harjusta.

- Aikaisempi harjusennätykseni Iijoelta on 37 senttiä. Nyt se ennätys venähtää yhdellätoista sentillä, anoppi nostaa kuvattavaksi 48-senttisensä.

Kolmasikäläinen ei ole käynyt koskaan aikaisemmin tunturikalassa.

- Lähdin hakemaan uusia kokemuksia ja sain niitä roppakaupalla Suomi-neidon kämmenellä.

Teksti:© Pekka Väisänen / Pohjoinen Fantasia

Kuvat:© Pekka Väisänen / Pohjoinen Fantasia, Aki Huhtanen / Graylingland

Ennätys harjus!

Unelmasta tuli totta! Pintaperho harjus 2120grammaa!!!!!

Vuosia takaperin tapasin vanhan Saamelaisen miehen tunturissa,... ystävällinen mies kertoi minulle että on olemassa "unohdettu järvi" jossa harjukset syövät kultaa ja kasvavat todella suuriksi! Hymyilin ja ajattelin että no tämä on vain Lapin miehen tarinaa, ...

Vuosia myöhemmin tarina esiintyi minulle unissa useina öinä enkä saanut järveä mielestäni, ...

8.9.2010 Istun "Unohdetun järven" rannalla. Ilta on hieno. Lämmintä +15. Ruska loistaa kauneimmillaan eikä tuulen häivää. Aurinko alkoi laskemaan tunturin taakse ja vesiperhosia kuoriutui. Sitten huomasin kuinka valtava harjus pyörähti pinnassa aivan rannan tuntumassa. Sidoin perukkeeseen vesiperhosjäljitelmän, heitto, odotus ja purje-evä nousi perhoon! Haavikin oli jäänyt kiireessä pois matkasta mutta väsyttelin kalan rauhassa ja nostin sen varovaisesti vatsan alta rannalle. Unelmani oli toteutunut vaikken sitä edes tajunnut! Todella lihava Harjus 2120g / 58cm oli käsissäni!

Päivän kruunasi mahtavat revontulet jotka syttyivät taivaalle auringon laskettua tunturin taakse! Taisipa siinä tippa simäkulmaankin tulla,... ei voi hienompaa elämystä tunturiluonto kalamiehelle tarjota :)


Matkalla unohdetulle järvelle ja ruska kauneimmillaan Tunturissa!


Unohdettu järvi!


Ottipinturi! Europa 12 Graylingland muunnos.


Tällä reissulla saimme ystäväni Timon kanssa viisi yli 1,4 kilon harjusta joista toiseksi suurin oli 1,7 kiloa unohtamatta lukuisia kilon kaloja. Kyllä vain ovat saaneet järven asukit kasvaa täällä rauhassa, ... Vapautimme kaikki kalat ennätyskalaa lukuunottamatta (C&R)

Ps, kultaa en harjuksen syönnöksestä löytänyt mutta totta on se että harjukset ovat todella todella suuria täällä :)

Kireitä siimoja, Aki Huhtanen