tiistai 2. lokakuuta 2012

Harjuspilkillä Salaperäisellä Ahmojenlaaksolla


















Vaikka käsivarren joet ja järvet ovat pääsääntöisesti kalamiesten hyvin tuntemia löytyy sieltäkin paikkoja jotka ovat niin vaikeiden kulkuyhteyksien takana että ne ovat jääneet unholaan. Myös tällainen vesistö on Ahmojenlaaksossa joka on niin kivisten maiden ympäröimä että talvellakin sinne kelkalla on vaikea päästä. Kesällä kilometrien mittainen rakka ei houkuta kulkijoita, ainoastaan helikopterilla sinne pääsee helposti.


















Keväällä 2012 päätimme kuitenkin uhmata luonnonesteitä ja etsiä reitti tuolla tunturijärvelle jossa uskoimme isojen harjusten majailevan. Kevätaurinko paistoi jo korkealta ja päivässä riitti pituutta joten kiirettä ei ollut, mutta toiveet olivat vielä aurinkoa korkeammalla. Ensin oli kuitenkin löydettävä reitti tuolle tunturien sylissä olevalle järvelle. Aki oli kuullut poromiehiltä että sinne kyllä pääsisi, mutta vain yhtä kapeaa reittiä pitkin. Aikamme etsittyä löysimme melkein vahingossa vanhan jäljen joka opasti meidät reitille jota pitkin pääsimme järvelle.



















































Jännitys oli aistittavissa joka ukosta kun ensimmäisiä reikiä alkoi jääkanteen syntyä. Muutaman tyhjän reiän jälkeen alkoi tapahtua, ensin kuului Akin suunnalta Kiinni! Ja pian myös Kapella harjus hyppi avannon vieressä. Kummatikin harjukset oli yli kilon painoisia joten olimme suurharjus vesillä. Kun ensimmäiset kalat oli saatu ja suurin jännitys purkautunut oli aika keittää kahvit ja tehdä suunnitelma mistä päin järveä lähtisimme etsimään todellisia, yli 1,5 Kilosta, suurharjusta.

Kahvistelemassa koivutulilla, ....

















Keskellä järveä oli iso matalikko ja siihen päätimme keskittyä loppupäiväksi. Harjus on siinä mielessä hankala pilkittävä että se ei välttämättä syö kuin hetken kerrallaan ja sen jälkeen hiljenee. Joten sovimme että ei hötkyillä vaikka heti ei mitään tapahtuisikaan. Matalassa kala häiriintyy helposti jos jatkuvasti kairataan uutta reikää. Vesi oli kristallin kirkasta ja vettä vain noin metri jään alla joten paikka soveltui mainiosti näköpilkintään. Olimme melko lähekkäin ja tuijotimme kaikki omissa ajatuksissa avantojamme kun yhtä äkkiä Aki pomppaa pystyy kuin sähköiskun saaneena: Se oli ainakin 2 kiloinen! Kuluu ja onki vaihtuu toiseen nopeasti. Kyselen mihin suuntaan se meni josko se kohta olisi omalla avannolla, mutta en sitä pääse näkemään. Mutta nyt tiesimme että täällä ui todellisia suurharjuksia ne pitäisi saada vielä ottamaan.
Jäälle nousi vielä hyvästi isoja harjuksia, kaikki yli kiloisia suurimpien ollessa 1400-1500grammaa. Kalakiintiö alkoi olla jo täynnä mutta uusia pilkkejä oli vielä kokeilematta ja toivo siitä kaksikiloisesta sai meidät vielä jatkamaan.

 































Harjuspilkki sekä vesiperhosen toukka ja kotelo, ...
























Olimme niin kalastuksen lumoissa että meni aikaa ennen kuin huomasimme että salakavalasti yllättänyt lumisade oli yltynyt niin sakeaksi että näkyvyys oli aivan olematon. Sanomattakin on selvää että tulojälkemme oli peittynyt, eikä kellään tullut mieleen laittaa tuloreittiä GPS:sään, joten pois menoreitin löytäminen menisi mielenkiintoiseksi. Päätimme kuitenkin yrittää josko reitti kuitenkin löytyisi vaikka ilma oli vielä sakea. Sää kuitenkin hieman selkeni ja muutaman kilometrin ajettuamme vastaamme tuli ahman jäljet jotka tuntuivat menevän siihen suuntaan mistä olimme tulleet. Ahma oli edennyt vanhaa kelkanreittiä jota me emme kyenneet erottamaan ja näin se johdatti meidät tutuille seuduille.
Kun lopulta pääsimme "kämpälle" eli arkille oli kaikille selvää että huomenna palaisimme tuolle järvelle sillä harvoin on ollut ahma oppaana ja se Akin näkemä kalakin oli jo yli kaksikiloinen. 



















Iltapilkilläkään ei maisemia voinut moittia, ....





























On aika mennä lämpimään "kämppään" lepäämään , ...

maanantai 1. lokakuuta 2012

Ison Siian Perhokalastus



Isoa Siikaa perholla














Siian pyyntiä perholla pidetään vaikeana ja se on osittain totta. Mutta vain osittain, sillä kun oikea paikka ja välineet löytyy muuttuu se juhlaksi.
Siiat viihtyvät parhaiten matalissa hiekkapohjaisissa suvannoissa ja järvissä. Perhokalastajalle suvannot ovat oivallisia paikkoja siianpyyntiin. Siika on parvikala ja suuretkin siiat uivat useamman kalan parvissa. Kun osuu isojen siikojen ruokahetkellä tyynelle suvannolle voi näky olla häkellyttävä. Toinen toistaan suurempia eviä pyörähtää pinnassa ja suvanto on tuikki merenä. Jos aikoo kalastaa niin ei kannata jäädä näytelmää ihailemaan ulkopuolisena kovin pitkäksi aikaa, sillä ainakaan tunturissa tyynihetki ei yleensä kestä kauan. Kun tuuli rikkoo vedenpinnan siika tuikit häviät kuin veden nieleminä.

Aki Huhtanen ja uppoperho siika 2350g















Siika valikoi ruokansa ehkä tarkemmin kuin mikään muu perhokala, siksi se on vaikeasti pyydettävän kalan maineessa. Ei riitä että perho on esim. ruskea, vaan sen pitää olla juuri oikean ruskea. Mutta kun oikea väri löytyy muuttuu siian pyynti huomattavasti helpommaksi. Siiat tuikkivat yleensä sen verran kaukana rannasta että täytyy kahlata että niitä yltää pyytämään. Niiden perässä ei kuitenkaan kannata kahlata sillä ne pakenevat edellä sitä mukaan kun kahlaa. Parempi onkin että kahlaa jonkun matkaa ja jää odottamaan että kalat tulevat uudestaan heitto etäisyydelle. Siioilla on tapana uida aktiivisesti silloin kuin ne ruokailevat ja ennen pitkään ne kyllä uivat heitto etäisyydelle.

Ari Savikko ja as-siikaperho siika 2350g




















Pintaperhokalastus on monien mielestä mukavin kalastusmuoto ja monesti myös tehokas. Siian pyynnissä olen kuitenkin parhaat tulokset saanut pintakalvosta pyytävällä perholla. Monia hienoja hetkiä on toki pintaperhokin antanut mutta tehokkain on ollut pintakalvosta pyytävä AS-siikaperho. Se on yksinkertainen mutta väritys miellyttää siikaa. Väri onkin mielestäni tärkein tekijä siikaperhossa sitten tulee perhon muoto. Myös perhon uittotekniikka on ratkaisevassa asemassa. AS-siikaperholla pyydettäessä perhoa vedetään sisään, pysäytetään, vedetään taas hiukan, pysäytetään… Siika ottaa yleensä silloin kun ollaan vetämässä perhoa eli ottaa ikään kuin vastapalloon ja näin ollen pysyy yleensä kiinni paremmin kuin pintaperholla pyydettäessä.
Pintaperholla pyydettäessä on vastaiskun kanssa yleensä ongelmia. Refleksit on viritetty harjus taajuudelle ja se ei oikein toimi siian pyynnissä. Näin menettelemällä siika yleensä ehtii sylkäistä perhon pois ja saalis jää tärpin asteelle. Parempi olisikin jos antaisi siian itse tehdä vastanykäisy, mutta se helpommin sanottu kuin tehty. Joka tapauksessa vastaiskun on tehtävä ikään kuin myöhässä jotta siika ehtii niellä perhon kunnolla.

Ari Savikko ja pinturi siika 2730g




















Kun oikea paikka ja perho ovat löytyneet tulee päivän siikakiintiö täyteen yllättävänkin helpolla, joten kohtuus on syytä pitää mielessä. Siika ei ole kiitollisimpia pyydystä ja päästä kaloja, sillä ainakin iso siika väsyttää itsensä aivan loppuun ja on ”katollaan” pitkään väsytyksen jälkeen. Siialla on myös niin pieni suu että sormet eivät sinne mahdu, joten on syytä varustautua apuvälinein jos aikoo harrastaa pyydystä ja päästä kalastusta.
Siian pyynti on kaiken kaikkiaan sen verran hauskaa hommaa että kun kerran on päässyt isojen siikojen syöminkeihin niin niihin on palattava uudestaan ja uudestaan. Harjusmaassa on siis muitakin koukuttavia eväkkäitä kuin itse Kreivi.

Kari Kujala ja pinturi siika 2140g

















Gary Hughes (President of Sandvik Mining) vieraanamme. 
Garyn pinturi siika 2240g.





















Alla ruskea vesiperhosjäljitelmä 
europa12 graylingland muunnos - perho sai "hieman siipeensä" kun 2730g siika iski kiinni.




















Tässä alla on yksi ehdoton suosikkini kun siika ei syö pinnasta, Ruskea Graylingland larva! Tällä perholla olen saanut kaksi yli 2kilon siikaa.























AS-siikaperho



















 

Yli kahden kilon siialle voipi ottaa jo pienet tömpsyt :)



















maanantai 18. kesäkuuta 2012

Mahtiharjuksia Suomi-neidon kämmeneltä

Teksti:© Pekka Väisänen / Pohjoinen Fantasia

Ylämaan Pajero ja Iijoen Loimukupari lumosivat harjusreissun kehukalat














Poroloki: Lapinmies kerran kahvitulilla paljasti tunturissa uinuvan kirkasvetisen järven, jossa uiskentelee suuria ja lihavia harjuksia. Purje-evät käkkäräkoivujen kaltailla napsivat kuulemma kultahippusia järvenpohjasta.
Pääsimme elokuun 2011 puolivälissä kurkkaamaan tuota järveä, jonka kaltailla tahkosimme oitis uusiksi koko porukkamme siihenastiset harjusennätykset. Osa harjuksista oli toden totta suuria ja lihavia. Mutta kulta loisti poissaolollaan hopealle kiuhtavien suomukylkien kätköistä.

Tunnen leijuvani ilmassa. Olen päässyt poutataivaalle. Havahdun kevyeen keinahteluun. Yläpuolellani pieksää kolme roottorinlapaa ja satoja metrejä alapuolellani vilisee puutonta tunturipaljakkaa silmänkantamattomiin.
Helikopterin puikoissa istuu kokenut pilotti ja vieressä matkanjohtaja Aki Huhtanen, joka viittilöi jotakin tiettyä vesistöä kohden. Paikkaa tarkistetaan vielä kartasta ja kohde lähenee. Ihmettelen oikeaan osumista tässä erikokoisten vesistöjen paljoudessa.
Meitä on takapenkillä kolme koillismaalaista kalahullua, minä, vaimoni ja anoppi. Retki- ja kalakamppeita on puskettu joka lokero täyteen, niitä on sylissä ja jaloissa. Koiramme Eppu Hermanni ja Uula Jooseppi kurkkivat ikkunoista ennen kokematonta.

Ilmanväljässä taittuu muutama poronkusema. Pilotti laskee hekon käkkäräisten koivujen liepeille, meikäläisittäin jonnekin hevonkuuseen. Kohtuukokoinen järvi aaltoilee kovassa etelätuulessa. Helikopteri pomppaa takaisin taivaansineen. Vilkutamme hyvästit muutamaksi päiväksi ja Huhtanen kiehauttaa hetkessä nokipannukahvit.
Majoittuminen järvimiljööseen alkaa kahden salkokodan pystytyksellä. Puuskittainen tuuli rassaa. Huhtanen sinnittelee metallitangot pystyyn ja porukalla kiilataan liuta tukinaruja.
- On sitä oltu pystyttämässä vielä pahemmassakin mytelissä, kuittaa Huhtanen. 




























Suuntaan niemennokkaan ja aloitan iltapäivän harrin jallituksen Iijoen Loimukuparilla, kuulapää ministreamerilla.  Takatuuli on navakkaa, mutta onnistun roiskaisemaan jopa jonkinlaisia takaheittoja.
Kahlaan kauempana oleville pohjakiville. Tumma syvänreuna pysäyttää. Koetan tasapainolla.
Silloin tulee ensimmäinen tärppi, tuossa muutaman metrin päässä. Hihkaisen muille rannalla olijoille, että johan se tärppäsi. Aki, anoppi ja vaimoni nostavat katseitaan. Samoin karvaturrimme.
Nelosluokan perhovapa taipuu kummasti heti kättelyssä, enemmän kuin koko kuluneena kesänä Iijoella.
Kalastusseikkailun ensimmäinen harjus väläyttelee selkäpurjeensa neonvihreää. Nautiskelen. Uitan vastapelurin haaviin ja nostan rannalle: pituutta 48 senttiä, ja paksuutta muhkeasti. Saan vielä kaksi kalaa ja sitten hiljenee.














Harjusten saaliskoko venähtää järviluusuan puolella tyystin toisenpituiseksi, parhaimmillaan yli puolenmetrin. Reissun kehukala on peräti 58-senttinen suurharjus. Sen isomuksen nappaa jutunkirjoittajan vaimo, perhonaan Finnmarkissa kehitelty Ylämaan Pajero.
Myöhemmin iltapäivällä vaihdan vapaa ja solmin jättikokoisen pintaperhon, Sopulin, joka pelittää ja pettää lihavia järviharjuksia pitkin iltapäivää. Perho houkutti iskuun yhden 45-senttisen, kaksi nelikasia, 51-senttisen ja päivän suurimpana 53,5-senttisen pullukan. 








































Ihastelemme elokuun 15. päivän päätteeksi reissumme komeinta auringonlaskua, oranssinhehkuista taivaanrantaa, purppuran ja tulenpunaisia pilvenriekaleita. Puolen yön maissa on jo aika hämärää.
-Taikayö, kuiskaa Aki Huhtanen.

 








































Seuraava aamu terästyy poronlihavoileivillä ja muutamalla kuksallisella nokipannukahvia. Kirjoittajan aamureissun antina ovat harjukset mitassa viisikymmentä, 54 ja tähänastinen ennätyskala 56,6-senttiä.
Anoppi lähtee illemmalla Akin kanssa kanootilla ja väsyttelee melko pian elämänsä suurinta harjusta.
- Aikaisempi harjusennätykseni Iijoelta on 37 senttiä. Nyt se ennätys venähtää yhdellätoista sentillä, anoppi nostaa kuvattavaksi 48-senttisensä.
Kolmasikäläinen ei ole käynyt koskaan aikaisemmin tunturikalassa.
- Lähdin hakemaan uusia kokemuksia ja sain niitä roppakaupalla Suomi-neidon kämmenellä.


















Teksti:© Pekka Väisänen / Pohjoinen Fantasia
Kuvat:© Pekka Väisänen / Pohjoinen Fantasia, Aki Huhtanen / Graylingland

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Grayling Land nettilehti - Harjuksen perhokalastus

Grayling Landin mini-nettilehti, joka kertoo kalastusmatkoistamme sekä uskomattoman hienoista harjuksen perhokalastus vesistä täällä ylhäällä pohjoisessa Lapissa!


Tässä myös linkki e-lehteen, @ harjuksen perhokalastus


keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Graylingland perhokalastusmatkat

Parhaita paloja kaudelta 2011 , ...

Hyvä ruoka, parempi mieli :0)))
























"Perhokalastus on ihmisen parasta aikaa" - Jasper Pääkkönen.

Raudun pilkintä

Pieni kuvakokoelma parhaista hetkistä 2011 kauden rautureissuilta!