Vaikka käsivarren joet ja järvet ovat pääsääntöisesti kalamiesten hyvin tuntemia löytyy sieltäkin paikkoja jotka ovat niin vaikeiden kulkuyhteyksien takana että ne ovat jääneet unholaan. Myös tällainen vesistö on Ahmojenlaaksossa joka on niin kivisten maiden ympäröimä että talvellakin sinne kelkalla on vaikea päästä. Kesällä kilometrien mittainen rakka ei houkuta kulkijoita, ainoastaan helikopterilla sinne pääsee helposti.
Keväällä 2012 päätimme kuitenkin uhmata luonnonesteitä ja etsiä reitti tuolla
tunturijärvelle jossa uskoimme isojen harjusten majailevan. Kevätaurinko
paistoi jo korkealta ja päivässä riitti pituutta joten kiirettä ei ollut, mutta
toiveet olivat vielä aurinkoa korkeammalla. Ensin oli kuitenkin löydettävä
reitti tuolle tunturien sylissä olevalle järvelle. Aki oli kuullut poromiehiltä
että sinne kyllä pääsisi, mutta vain yhtä kapeaa reittiä pitkin. Aikamme
etsittyä löysimme melkein vahingossa vanhan jäljen joka opasti meidät reitille
jota pitkin pääsimme järvelle.
Jännitys oli aistittavissa joka ukosta kun ensimmäisiä reikiä alkoi
jääkanteen syntyä. Muutaman tyhjän reiän jälkeen alkoi tapahtua, ensin kuului
Akin suunnalta Kiinni! Ja pian myös Kapella harjus hyppi avannon vieressä. Kummatikin
harjukset oli yli kilon painoisia joten olimme suurharjus vesillä. Kun
ensimmäiset kalat oli saatu ja suurin jännitys purkautunut oli aika keittää
kahvit ja tehdä suunnitelma mistä päin järveä lähtisimme etsimään todellisia,
yli 1,5 Kilosta, suurharjusta.
Kahvistelemassa koivutulilla, ....
Keskellä järveä oli iso matalikko ja siihen päätimme keskittyä
loppupäiväksi. Harjus on siinä mielessä hankala pilkittävä että se ei
välttämättä syö kuin hetken kerrallaan ja sen jälkeen hiljenee. Joten sovimme
että ei hötkyillä vaikka heti ei mitään tapahtuisikaan. Matalassa kala
häiriintyy helposti jos jatkuvasti kairataan uutta reikää. Vesi oli kristallin
kirkasta ja vettä vain noin metri jään alla joten paikka soveltui mainiosti
näköpilkintään. Olimme melko lähekkäin ja tuijotimme kaikki omissa ajatuksissa avantojamme
kun yhtä äkkiä Aki pomppaa pystyy kuin sähköiskun saaneena: Se oli ainakin 2
kiloinen! Kuluu ja onki vaihtuu toiseen nopeasti. Kyselen mihin suuntaan se
meni josko se kohta olisi omalla avannolla, mutta en sitä pääse näkemään. Mutta
nyt tiesimme että täällä ui todellisia suurharjuksia ne pitäisi saada vielä
ottamaan.
Jäälle nousi vielä hyvästi isoja harjuksia, kaikki yli kiloisia
suurimpien ollessa 1400-1500grammaa. Kalakiintiö alkoi olla jo täynnä mutta
uusia pilkkejä oli vielä kokeilematta ja toivo siitä kaksikiloisesta sai meidät
vielä jatkamaan.
Harjuspilkki sekä vesiperhosen toukka ja kotelo, ...
Olimme niin kalastuksen lumoissa että meni aikaa ennen kuin
huomasimme että salakavalasti yllättänyt lumisade oli yltynyt niin sakeaksi että näkyvyys oli aivan
olematon. Sanomattakin on selvää että tulojälkemme oli peittynyt, eikä kellään
tullut mieleen laittaa tuloreittiä GPS:sään, joten pois menoreitin löytäminen
menisi mielenkiintoiseksi. Päätimme kuitenkin yrittää josko reitti kuitenkin löytyisi
vaikka ilma oli vielä sakea. Sää kuitenkin hieman selkeni ja muutaman kilometrin ajettuamme vastaamme tuli
ahman jäljet jotka tuntuivat menevän siihen suuntaan mistä olimme tulleet. Ahma
oli edennyt vanhaa kelkanreittiä jota me emme kyenneet erottamaan ja näin se
johdatti meidät tutuille seuduille.
Kun lopulta pääsimme "kämpälle" eli arkille oli kaikille selvää että huomenna
palaisimme tuolle järvelle sillä harvoin on ollut ahma oppaana ja se Akin
näkemä kalakin oli jo yli kaksikiloinen.
Iltapilkilläkään ei maisemia voinut moittia, ....
On aika mennä lämpimään "kämppään" lepäämään , ...
.jpg)
