Könkämäeno (pohjoissaamekksi Rádjeeatnu) on Suomen ja Ruotsin välinen rajajoki Enontekiön ja Kiirunan kuntien välillä "käsivarressa". Joki saa alkunsa Kilpisjärvestä ja laskee alas käsivarren Suur-Tuntureiden välissä saaden seurakseen koillisrajan tuntureilta laskevan mahtavan Lätäsenon. Tämän vesien yhtymän jälkeen joki muuttuu Muonionjoeksi. Könkämäeno on suurimmaksi osaksi pajukkorantainen ja varsinkin joen suvannot ovat paikoitellen mahdottomia kulkea rantoja pitkin ilman venettä.
Pakkaamme varusteet ja lähdemme katsastamaan tutut harjuspaikat pitkän talven jälkeen. Saavumme Pättikälle, jossa laskemme lautan vesille. Kalastusvehkeet valmiiksi ja eimuutakuin melomaan... Vesi on "mukavan" korkealla Könkämäenossa...
Hetken melottuamme alamme heittälemään perhoa tutussa upeassa hiekkapohjaisessa suvannossa jossa eiole vettä kuin 30-50cm. "pojat" aloittavat pintureilla ja itse laitan siimanpäähän oliivin keltainen liitsi. Saamme muutamia 25-40cm harjuksia, joista otamme illalliseksi muutaman. Sitten huomaan mukavan pintakäynnin ja vaihdan Kaijakka pinturin ja heitto... odotus ja PAM! Komea 53cm harjus...
Elvytän kalan ja näin purje-evä pääsee takaisin vapauteen!
Jatkamme matkaa suunnitellulle leiriytymis/yöpymispaikalle... Rantaudumme Rautukurkkion niskalle. Perkaan saaliit ja lähden valmistelemaan leiripaikkaa kun kaverit jäävät kalastamaan kosken niska-aluetta.
Rautukurkkion niskalta tulikin MUKAVA harjus ja siika.
Erä-illallinen kypsymässä!
Hyttysiäkään ei vielä ole, joten päätämme nukahtaa yöttömässä yössä taivasalla.
Heräämme vasta 11 aikoihin, keitämme kahvit ja lähdemme heti kokeilemaan kotirannan rantapenkan alueen, jossa yleensä on aina jokunen mukava harri... ja siellähän ne taas on!
Aika jatkaa matkaa ja edessä onkin Rautukurkkion komeat kosket. Käymme tarkistamassa rannalta käsin pahimmat paikat, koska Rautukurkkion on kuitenkin koskiluokitukselta 3-4 luokan koski emmekä halua kaataa paattia!
Välillä pysähdymme heittämään parhaat paikat.
Kaunis täpläkylki takaisin vapauteen...
Lounastauolla - Marko "kokki :)" odottaa nälkäisenä harjusten kypsymistä, ... Kyllä se vain tuore harjus maistuukin makealta!
Vesiperhonen.
Perillä Kelottijärven pohjoispuolella... reissun kruunasi mukava urakka kun "säästimme aikaa" emmekä meloneet perinteiselle veneen-nostopaikalle, vaan tulimme rantaan jo paria kilometriä aikaisemmin ja kannoimme paatin tien laitaan! Onneksi kuski jo odottelinkin siellä kylmien juomien kera :)!
Reissulla parhaiden toimineet perhot olivat oliivin keltainen Grayling Land liitsi ja Kaijakka.
Oliivin keltainen liitsi (Grayling Land liitsi).
Koukku nmr 4-6
Pyrstö musta + pari fläsää
Runkohäkilä ruskea
Runko oliivin keltainen
Pää joku kuula (kannattaa kokeilla myös neon vihreää tai oranssia)
Kaijakka.
Koukku pinturi nmr 8-12
Häkilä ruskea
Runko oliviin keltainen
Pää keltainen
.jpg)
